lauantai 3. maaliskuuta 2007

GHOSTRIDER!

Kävinpä katsomassa tämän vuoden ehdottomasti kovimman elokuvan: Aaveajajan. Enkä pettynyt. Elokuva oli juuri niin aivot narikkaan -viihdettä, että meinasi tippa tulla linssiin. Mikä onkaan parempaa, kuin vieläkin surkealta näyttävät tietokoneanimaatiot yhdistettynä Eva Mendesin rintoihin sekä taistelukohtaukset, jotka kestivät aivan liian vähän aikaa ja olivat muutenkin kökköjä? Noh, vastausta saa jokainen miettiä omassa rauhassaan, mutta itse viihdyin näiden kaikkien miinuksien seassa mainiosti. Nyt saa taas paneutua vakavamielisempiin elokuviin.

Faktahan myös on, että Marvelin elokuvat vaativat kovin usein sankarin aiempaa tuntemista. Koska minulta tätä ei eniten löytynyt, saattaa olla, että ihan yhtä kovia kiksejä en leffasta saanut kuin sarjan tosifanit. Tosin sarjan tosifaneille tällaiset elokuvafilmatisoinnit, jotka kovin usein yrittävät nuoleskella kaikkia ovat melkoista paskaa. Onneksi sentään jotain tiesin tästä palavasta kaverista. Muuten olisi saattanut viimeinenkin nautinto leffasta kadota.

Mikä siinä muuten on, että aina kun leffoissa on demoneita, heidän äänensä pitää kuulostaa täyspaskalta efektisoopalta? Aina pitää puhua parinkymmenen eri efektin läpi, että ääni kuulostaisi yhtään coolilta ja pelottavalta. Eikä se edes kuulosta. Se kuulostaa paskalta. Se kuulostaa siltä kuin rouva syväkurkun äänihuulet olisivat viimeinkin tuhoutuneet liian isosta satsista sitä itseään (jokainen määritelköön satsin sisällön itse).

Kaikenlisäksi Ghost Rider puhui liikaa. Paljon grimmimpää olisi ollut hiljainen kostaja, joka korkeintaan murahtelee. Leffa sisälsi myös liikaa romantiikkaa. Voi kunpa leffoihin tulisi elokuva, mikä on pelkkää mättöä ilman mitään hellyyttä. Verta, ruumiita, silpomista, raakuutta, tätä odotan.

Mihin päädyin? Pelkkää negatiivistä paskaa on tullut jauhettua. Myönnettäköön, leffasta on vaikea plussaa löytää. Jostain syystä leffa oli silti mielestäni vähintäänkin viihdyttävä. Syynä voi olla myös se, että onnistuin laittamaan aivoni lähes täydelliseen offline-tilaan paskojen leffa-arvostelujen varoittamana. Ja sehän toimi.

Itseasiassa leffa oli kyllä yksi hauskimmista komedioista pitkään aikaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"...elokuva, mikä on pelkkää mättöä ilman mitään hellyyttä. Verta, ruumiita, silpomista, raakuutta, tätä odotan."

Näillä kriteereillä mieleen tulee vastikää DVD:ltä katsomani uudenkarhea Texas Chainsaw Massacre: The Beginning. Tuo on siis jatko-osa, ja hellyys on siitä(kin) kaukana... :-)

Anonyymi kirjoitti...

Texas Chainsaw Massacre? HAHAHAHA. Paskat. Splatteria sen olla pitää, Teksasin mukakovat uusosat on pelkkää sontaa verrattuna esimerkiksi Romeron hyviin leffoihin. Aloita splatterin katselu vaikkapa Hills Have Eyesista. Ei raiimmasta päästä, mutta laatua kuitenkin.