maanantai 23. huhtikuuta 2007

ISO-B ON KUOLLUT!



Mikä suuri murhe kohtaakaan tänään Suomen kansan. Kaikkien rakastama itänaapurimme presidentti Boris Jeltsin vetäisi viimeiset tipat vodkapullostaan ja kuoli yllättäen. Saamieni salaisten tietojen perusteella Jeltsin sanoi viimeisiksi sanoikseen "Ei minua ole ennenkään kolme litraa viinaa pysäyttänyt!"

Jäämme kaiholla muistelemaan, kuinka Jeltsin hiplasi jossain huippukokuksessa sihteerilikkaa saaden vierellä kävelevän Clintonin repeämään. Tai kun hänen piti tulla kokoukseen, mutta oli liian kännissä lentokoneessaan, minkä seurauksena kokous meni pieleen ja Jeltsin jäi keräilemään koneeseensa. Ja mitkä tanssiliikkeet hän omasikaan. Unohtamatta niitä tuhansia urheiluruudun tenniskisavideoita, joissa Jeltsinin pää kääntyy pallon perässä vasemmalle ja oikealle (jos katsoo tarkasti näitä, huomaa, että joka kerta kun Booriksen pää on vasemmalla, hän ottaa huikan hihassa piilossa olevasta vodkapullosta).


Kova jätkä. Kukapa ei rakastaisi Borista. Hänen nallemainen naamansakin on kaikessa rumuudessaan sympaattinen. Vanha juoppo. Voittaja. Mestari. Koko Suomen sankari. Jeltsin!




Jeltsin mielipuuhassaan: Lasi kädessä ja naama punaisena viidentoista drinkin jälkeen.



Vuodattakaamme kyynel.













perjantai 20. huhtikuuta 2007

Tissit kutistuu, työinto lisääntyy

Pitkän tauon jälkeen raotan vähän sanaista arkkuani, ja kirjoitan aiheesta, joka on lähes jokaisen miehen mielessä vähintään se kolme tuntia päivässä: tisseistä. Nythän nimittäin väitetään, että Britney Spearsin tissit ovat kadonneet, tai ainakin pienentyneet. Suorastaan paradoksaalista tilanteessa on se, että nyt Britneyllä menee kuulemma paremmin kuin moniin kuukausiin. Sillä että tissit ovat kadonneet? Ihmeellistä.

Kun näin maalaisjärjellä asiaa vähän pidemmälle pohtii, löytää syitäkin tähän muutokseen. Siitä ei tosin ole takeita, ovatko syyt lähelläkään oikeaa, mutta aina voi spekuloida. Nimittäin onhan selvä, että jos mahan puolella roikkuu kaksi raskasta kannua, joutuu kaikkiin yksinkertaisiinkin toimintoihin käyttämään enemmän voimaa kuin pienitissisten tarvitsee. Tulee selkä- ja polvikipuja ja ankara vitutus, kun kaikki irstaat miehet vahingossa tunkee kättä rintaliivien sisään (enkä väitä että minä tällaista harrastaisin...). Tämän lisäksi saa vihaisia katseita pienirintaisilta, joilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kasvattaa isoja ryntäitä ilman tohtorin skalpellia ja pussillista talon eristettä. Ja vihaiset katseet voivat johtaa masennukseen, kun parhaatkin kaverit rupeavat etsimään pienitissisiä kavereita. Ehkä tästä syystä Britneykin masentui?!

Pohjaan tämän teorian sillä, että Paris Hilton ja Britney Spears olivat kavereita vielä pari kuukautta sitten, mutta enää he eivät ole. Ja Britneyllä on pienet rinnat. Loogista, Spears ei enää halunnut olla isorintaisen naisen kaveri. Tosin ei Hiltonilla muistaakseni kovin suuret olleet... Saatan olla väärässä.

Roskalehden - jonka sivuilta tiedon kaivoin ja käytän ilman minkäänlaisia kopiraitteja - uutisessa väitetään, että Britney on nyt rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin aikoihin. No totta kai hän on tasapainoisempi, kun pallerot eivät vedä enää maata kohti. Ja tämä johtaa siihen rauhallisuuteen, ei tarvitse pelätä kaatumisia suuren painon takia. Kyllä minäkin nukun yöni rauhassa, kun ei ole pelkoa, että manboobsini vetäisi minut lattialle kesken parhaita unia.

Johtopäätös: Isot rinnat johtavat masennukseen ja kipuihin, pienien avulla on rauhallinen ja tasapainoinen, sekä elämäniloinen. Mutta mitäs ajateltavaa saan kolmeksi tunniksi per päivä, jos kaikki naiset poistattavat isot rintansa. Sehän olisi vähintäänkin perseestä. Tämän viestin poistamista pitää miettiä uudemman kerran, jos rintakoko kaupungilla liikkuessa lähtee laskusuhdanteeseen. Tällä hetkellä uskallan juuri ja juuri painaa julkaisunappulaa.

Huh.

torstai 12. huhtikuuta 2007

Anteeksi hiljaisuuteni

Parahimmat lukijani (eli Fred-setä ja se toinen, joka kirjoittaa anonyymisti ja vaihtaa kokoajan nickiä, tai ainakin siltä tuntuu), olen ollut hiljaa jo pitkään viime aikoina. Syynä on vähentynyt aika tietokoneella tyhjän panttina, sekä hienoinen kiinnostuksen lasku. Toisin sanoen minulla ei ole ollut asiaa. Yo-kirjoitusten mentyä ohitse iski väsymys kaikkeen kirjotitamiseen. Asiaan aion kuitenkin tehdä muutoksen tässä kuukauden sisällä. Tähän mennessä Fred-setäkin on todennäköisesti jo hylännyt blogini, mutta enhän minä fanien toivossa alunperinköään ruvennut kijroittamaan. Huh, kenelle minä sitten tämän kirjoitan? Noh, vaikka seinille sitten.

lauantai 10. maaliskuuta 2007

Britney: Olen masentunut

Kylläpäs taas kesti kauan saatana. Ei voinut vaan heti myöntää masennustaan, vaan piti leikkiä antikristusta ja hyppiä seinille? Jättäisi leikit leikki-ikäisille ja koittaisi kohdata ongelmat aikuisten tavoin. Noh, parempi myöhään kuin milloinkaan, kai.

Mielestäni lapsien pitäisi leikkiä enemmän antikristusta. Se kasvattaisi palleron kuin palleron oikeaan suuntaan takuuvarmasti.

Taikuutta!

Huh! Katsoin juuri Christian Balen tähdittämän The Prestigen melkein laillisesti omalta tietokoneeltani. Leffa sytytti, mainiota viihdettä. Vähän ajauduttiin lopussa skifistelyyn, mutta se ei yleiseen tasoon verrattuna haitannut. Leffa oli muutenkin kovin timmi paketti, väsymään ei kerinnyt missään kohdassa kaksi tuntisen paatoksen aikana. Mielenkiintoista on myös, että leffa-arvostelut, joita olen kyseisestä pätkästä lukenut, eivät spoilanneet pätkää oikein mitenkään. Katsoessani elokuvaa tuntui, kun en olisi arvosteluja lukenutkaan. Hyvä näin. Tämän tyyppisistä leffoista on kyllä vaikea arvosteluja tehdäkkään paljastamatta liikaa.

Elokuvan päähahmot olivat molemmat erittäin mielenkiintoisia. He olivat erittäin kylmiä. Heihin ei melkein voinut samaistua ollenkaan. Tämä on vain plussaa. Yleensä leffoissa hyvä ja paha mittelee. Tässä paremminkin kaksi pahaa taistelee. Tai kaksi hyvää, miten sen nyt näkee.

Varsinkin Christian Balen (miehen, joka on tehnyt henkilökohtaisen tappoennätyksen of all times Cubikissa/Equilibriumissa John Prestonina) pisteet nousivat jo muutenkin korkeista taivaallisiin. Jos olisin homo, liimailisin Balen kuvia ympäri kämppääni ja tanssisin alasti niiden edessä hieroen samalla itseäni. Tähän tekoon ei tosin homoutta tarvita... Hauska oli myös tajuta, että yksi tähdistä on David Bowie, jonka tajusin olleen mukana vasta myöhemmin tutkiessani internet movie databasea.

Huh huh. Leffa kannattaa katsoa. Väkivaltaa siitä ei valitettavasti kovinkaan kummoisesti löydy. Tämän kerran annan anteeksi. Jos olisin arvostelija, antaisin 9,99/10 pistettä. Promilli johtuu juuri väkivallan puutteesta.

Vammaisen kuva löytyy aiemmasta viestistä.




keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Demokratia toimii kaikenikäisiä kohtaan...

Kävin tänään kolmen kaverin kanssa kiertämässä paikallisia puolueiden vaalikahviloita. Ideanahan oli aluksi saada vain ilmaiset sumpit, mutta kierrosta tehdessä jäi vähän tavaraa hampaan koloon. Tarkoitus oli käydä Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan kuppiloissa.

Ensimmäisenä pani merkille, että joka kahvilassa pitäjä oli suunnilleen eläkeikäinen, tai ainakin todella lähellä sitä. Joka paikan ensimmäinen kysymys meille nuorille oli: "Olettekos te jo äänestysiässä?" Emmehän kai muuten olisi niihin kahviloihin menneet... Kysymys kolahti itselläni niin, että meitä oltaisiin jotenkin aliarvioitu. Keskustalla ei edes ollut kahvilaa.

Toinen mielenkiintoinen seikka oli, että kovin harvassa mestassa oli oikeasti ketään ehdokasta, jolta kysyä mitään. Onneksi nämä vaalikahvilat sisälsivät jokaisen ehdokkaan omat visiot paperilapuilla. Harvassa lapussa löytyi mitään opiskelijoita kosiskelevaa tekstiä. Kolmekymppisetkin, juuri opiskelunsa lopettaneet ehdokkaat olivat enemmän jo lapsiperheiden asialla. Tuntuu, kuin meitä oltaisiin jotenkin aliarvioitu.

Löysimme SDP:n ja Kokoomuksen ehdokkaita palloilemassa erään paikallisen supermarketin edustalla juttelemassa ohikulkeville ihmisille. Mekin kävelimme ehdokkaiden ohitse. Yksikään ehdokas ei kiinnostunut jäädä juttelemaan kanssamme. Seisoimme autoni luona ja teimme lähtöä poispäin, kun eräs naisehdokas käveli kohti meitä. Katsoimme häntä päälle ja odotimme hänen kyselevän tai olevan aktiivinen nuoria äänestäjiä kohtaan. Ohi meni. Niin että pamahti. Ehdokas oli 30-vuotias. Olin jo antaa ääneni hänelle, pitää vielä miettiä. Hän kai oletti, että olemme alaikäisiä. Parkkipaikalla. Kaukana mopoparkista. Jotenkin minusta tuntuu, että meitä oltaisiin jotenkin aliarvioitu.

Faktahan on nyt se, että ei opiskelijoille ole kunnon vaihtoehtoa varsinkaan täällä Vaasan vaalipiirissä. Niin naurettavalta kuin kuulostaakin, voisi olla, että jos asuisin Helsingissä, antaisin ääneni Pikku G:lle, sillä hän ainakin ajaa nuorten asemaa. Valitettavasti hän on kepulainen. Etsi täältä nyt ehdokas, kun kukaan ei aja sitä, mikä on itselle tällä hetkellä tärkeintä. Vain itse ehdolle asettumalla olisi mahdollista vaikuttaa tällä hetkellä. Sitten ihmetellään nuorten äänestysinnon puutetta.

Jotenkin minusta tuntuu, että nuoria aliarvostetaan demokratiassa.

Apua kaivataan, kyseessä on hätätila!

MISSASIN TSÄKPAUVERIN! Olin kaljalla. Ja katsoin futista. Kalja ja futis on kyllä melkein yhtä miehekästä kuin Jack Bauerin katselu, mutta kyllä Jaska Voima on silti kovempi juttu. Nyt vain toivoisin, että te kaikki rakkaat lukijani, joita on ainakin kaksi, voisitte kertoa minulle koko eilisen jakson tapahtumat niin tarkasti kuin mahdollista. Tai sitten voisin käyttää rikollisia keinoja saadakseni jakson haltuuni. Tai sitten teen molemmat, eli stooria pystyyn.

Voin heittää seuraavaan postaukseen kuvan vammaisesta, mikäli saan hyvän vastauksen.